Nyt on mennyt kaksi viikkoa,kun harjoittelu on ohitse ja tämä työttömän elämä on pikkusen vaikeaa työnarkomaanille:) Lähdin tänne hakemaan uusia kokemuksia ja niitä on sitten tullut. Tämä on varmasti haastavin aika mun elämässä. Työtilanne täällä ei todellakaan ole hyvä. Olen laittanut useampiin paikkoihin hakemuksia ja vielä ei ole mitään tullut vastaan. Välillä on päiviä,että ajattelen, että kaikki menee päin persettä ja sitten on päiviä,kun tulee vahva tunne,että kaikki menee loppuen lopuksi hyvin. Tänään tosin tuli pieni pilkahdus valoa työnhakuun. Laitoin hakemuksen Nightingale Nursing agencyyn ja alle kymmenessä minuutissa sieltä soitettiin. Mies vaikutti hyvin mukavalta ja kiinnostunut auttamaan työn saannissa,mutta totuus on se, että luultavimminkin muutan muualle Uudessa-Seelannissa eli haasteet vaan jatkuvat. Monet paikat, mitkä hakevat työntekijöitä, haluavat jo työluvan saaneita. No minähän en voi saada työlupaa ilman työtarjousta...Eli edelleen jatketaan haasteilla. Mutta mies vaikutti todella mielenkiintoiselta ja haluaa tavata ensi viikolla, jotta saa kasvot äänelle ja voidaan keskustella mahdollisuuksista. Ja oli jopa käynyt Suomessa, Juha Kankkusen kutsuma:) Ihmetteli miksi halusin muuttaa Suomesta pois.
No jos ei työntakia tule muuttoa niin joudun kuitenkin muuttamaan tästä talosta pois. Ekan maanjäristyksen ja siitä seuranneiden jälkijäristyksen seurauksena tämä talo menee täyteen remonttiin tai laitetaan matalaksi. Kuulema on vielä asuttuva. No eipä tää nyt ole ollut mun unelma. Nyt Matti nauraa..Tämä on kylmä ja kostea. Voin sanoa,että missään seksikkäissä yöasuissa täällä ei nukuta, vaan villasukat, pitkät kalsarit ja pitkähihainen paita niin ei ole kylmä yöllä. Välillä kun täällä on täysissä villavaruisteissa katsonut tv:tä niin tullut ikävä Kumpulan lämmintä asuntoa ja varsinkin lattialämmitystä wc ja suihkussa. Ja nyt ymmärrän miksi täällä on nuo hyvin paksut verhot, ne estävät suurimmat tuulet ikkunasta..Mutta vaatteet on pikkusen kosteita aina ja tuskin täällä sisällä mikään kuivuu. Jos nyt jään tähän kaupunkiin niin sitten suuntaan rantaan ja sieltä on helpompi ja halvempi löytää asuntoa. Se mun unelma talo siellä rannalla meni sitten maanjäristyksessä eli jos oisin saanut sen niin olisin koditon. Kaikella on siis tarkoitus.
Poikien kanssa ollut paljon ongelmia maanjäristyksen jälkeen, mutta nyt tuntuu, että jonkunlainen rauha on saatu aikaiseksi. Helmut vielä voi mököttää iltasella,mutta muuten ne on ollut aika hyvin, tosin mähän olen niiden kanssa melkein koko ajan.
Sosiaalinen elämä on alkanut, se varmaan onkin ainut miinus jos tässä joutuu muuttamaan muualle. Täällä on oikein mukavia suomalaisia ja naapurin kanssa ollaan ystävytty, ei kissamiehen. No mitään vuosisadan rakkaustarinaa meistä ei Loganin kanssa tullut, mutta on ollut apuna aina kun olen tarvinnut, että ehkä se oli sitten hänen tarkoitus mun elämässä. Ja tuskin hän nyt ainut mies tässä maassa on:)
Olen ajatellut tämän niin, että teen kaikkeni, että saan töitä. Jos en saa töitä niin lähetän koirat takaisin Suomeen ja tuhlaan loput rahat matkustamiseen ennen takaisin tuloa. Sitten Suomessa voin taas niskalimassa tehä rahat takaisin. Ja voin sanoa, että tulipahan tehtyä! On vaan ollut erinlaista, kun Suomessa ei ole tarvinnut töitä hakea vaan pyydetty ja nyt sitten pitää myydä itseään ja kehua maasta taivaaseen. Onneksi olen saanut apua cv:n ja cover letterin tekemiseen.
Tänään vahva olo ja kyllä mä Drinkkilän itsepäisyydellä menen vielä pitkään eteenpäin!!
