Nyt on sitten harjoittelu korkattu..

Pitäisi trimmata Pyry,mutta miten sitä aina sitten keksii kaikkea muuta tekemistä. Pojat pikku hiljaa saaneet painoa ylös ja ehkä pikkusen lihaksiakin. Ehkä mä siirrän tuota trimausta,kun en halua nähdä lihaksitonta ja luuviulu Pyryä:) No onhan se Helmutkin tässä pikkusen hämmentänyt tätä elämään..Mullahan oli tosi mukava mun ikäinen mies naapurina, jolla on kolme kissaa. Ensi kertaa kun juttelin hänen kanssaan ilmoitin hänelle ettei pojat todellakaan tykkää kissoista, siis sen jälkeen kun hän ilmoitti kissojensa viihtyvän mun pihalla. No ei siitä sitten mennyt,kun viisi päivää niin valitettavasti Helmut pääsi yhden kissaan kimppuun. En siis vieläkään tiedä miten sai portin auki ja Logan ihmetti aivan samaa. Kissa oli yön yli sairaalassa, kuulema aika pahat jäljet jätti ja kylkiluut murtuneet. Mä nyt pikkuisen ihmettelen asiaa, kun siinä vaiheessa, kun kuulin Helmutin äänen niin se oli pihan edessä ja kissa oli sen miehen sylissä ja musta se näytti olevan ihan kunnossa eikä mitään verta näkynyt missään. Vielä enemmän ihmettelen miten Helmut sen kylkiluut on murtanut. No oli miten oli, nyt tuskin enää tulee kutsuja bileisiin ja odottelen laskua...

Harjoittelua takana kaksi päivää ja täytyy myöntää, kun menin osastolle niin ihan kun ois mennyt 20 vuotta taakse päin. Kokolattiamatot sairaalaankäytävillä, että aloitetaan siitä:) Hygienia puoli on muuten pikkuisen retuperällä. Korujahan ei saa olla, mutta vihkisormus saa olla ja Maorien vihreä kivi kaulakoru?? Kysyin, mikä ero siinä nyt on,että mikä sormus sitä nyt on, jos saa sellaisen laittaa. Kuulema saa näyttää, että on naimisissa. Hoitajan, kenen kanssa olen nämä kaksi päivää ollut, pesee potilaat paljain käsin. Ja ei ne hirveästi käsiä desinfioi. Potilaat kävelevät paljain jaloin pitkin osastoa. No nyt kun parrattu pikkuisen niin kyllä löytyy hyvääkin. Lain mukaan hoitajalla ei saa olla viittä potilasta enempää. Osastolla on virka-aikana kokopäiväisesti, fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä ja toimintaterapeutti. Kotiutuksessa tuo tiimi hoitaa oikeastaan kokonaa asian ja tarkistaa taustat ja hoitaa lisäavut kotiin. Jos on potilaita, jotka voivat tippua sängystä, huoneessa on koko ajan sairaala-apulainen, joka myöskin hoitaa potilaiden perustarpeita. Uudessa-Seelannissa ei lain mukaan saa nostaa sängyn laitoja. Jos laitoja pitää nostaa, siihen pitää olla kirjallinen lääkärin hyväksyntä. Voitte vaan kuvitella, ettei täällä TODELLAKAAN saa sitoa potilaita, koskee psykiatriaakin. Eli jos pikkusen harhaisia ja karkailevia potilaita niin huoneessa on koko ajan hoitaja ja potilailla vihreät rannekkeet. Aivan hirveästi kaiken maailman lomakkeita ja potilaiden paperit on tuhatsivuisia ja mitään selkeää tolkkua niissä ei ole. Lääkärin kierrolla ei olla mukana. Tänään sitten kysyin ohjaajalta, että mitä tuo lääkärin merkintä tarkoittaa, vastaus oli en tiedä, kysy lääkäriltä..Organisoinnissa olisi pikkusen tekemistä. Mutta on ollut ihan mielenkiintoista ja voipi olla,että pidän osastolle oppitunnin hygieniasta. Tutorin ehdotti,kun kauhistelin näiden tapoja. Huvittavaa siinä on se, että minut on kyllä testattu kaikista mahdollista taudeista ja otettu vasta-ainekokeita, mutta perus hygienia on sitten ihan perseestä..

Huomenna aloitan ohjaajani kanssa, jonka tänään näin ihan vilaukselta. Vaikutti mukavalta ja mun ikäiseltä tai nuorempi. Mutta nyt trimmaamaan Pyryä!!

Teoriat ohi ja kohti harjoittelua

Nyt on sitten teoria osuus käyty läpi, no oihan siä samankertausta ja lakeja + periaatteita. Kokeet nyt läpäisty. Tosin 2/3 ei päässyt lääkelaskuista läpi, vaikka oli kaikki kaavat naaman edessä. Pikkusen täällä on erilaista ja "innolla" odotan harjoittelu. Olen siis opiskelija taas eli käytännössä en saa tehdä mitään, no saan antaa p.o lääkkeitä. Kaikki mahdollinen tarkistetaan. veriä saa tilata vain tietyn lisäkoulutuksen saanut, vuoteeseen ei saa laittaa laitoja kuin lääkärin luvulla, opiskelijan pitää ostaa oma uniformu ja sitten kun olet töissä niin ei siellä ole mitään sosiaalitiloja, vaan menet ja tulet töihin asu päällä ja peset itse työvaatteet. Kauhean tarkasti jokainen asia on laitettu, siis ihan jokainen. Esim. neuvottiin kuinka ajaa karvat ennen kun laitat iv-kanyylin ja sen jälkeen isolla DO NOT SHAVE SKIN?? Ei kun mä ajattelin ajaa sen ihonkin,koska sittehän mä nään suonet paremmin:) Kaikkia tälläisiä pieni hauskoja juttuja..

Pojat tulivat sitten vihdoin kotiin ja jos olisin tiennyt,että millaisessa paikassa ne ovat niin oisin jäänyt kotiin. Eli ei niin se lento vaan paikka. Karanteeni oli siisti,mutta pojat ovat olleet betonilattialla, toki makuupaikat ja tila oli varman 3m x 6m. Ne on niin laihoja ja menettänyt lähes kaikki lihakset. Hyväntuulisia ja leikkii yhdessä, ettei ne menttaalisesti ole muuttunut,mutta kun ne oli niin hyvässä kunnossa. Kauhean huono omatunto siitä tuli, varsinkin Pyryn kohdalla. Vanhensin varmaan sitä kaks vuotta. Nyt sitten pojat ovat penturuualla ja liikuntaa nostetaan varovasti, nehän lenkkeilisi vaikka kuinka. Väsyneitä ne on, että jos vaan pysyn hetken paikallaan ne alkavat nukkumaan. Tällä hetkellä ne vaan seuraa mua koko ajan eikä jätä silmistä pois.Eivät viihdy yksin pihalla vaikka ovi on auki vaan on mun jaloissa. Poikien iloksi naapurilla on kolme kissaan, mutta en jaksa uskoa, että ne enää tulee meidän pihalla.

Talo on tosiaan hyvällä paikkaa, pyörällä ytimeen 5 minuuttia ja kävellen menee 10. Koiraihmisiin oon tutustunut ja huvittavaa on, että suurin osa ajaa autolla puistoon ja sitten ulkoiluttaa koiransa. Koiraa saa pitää vapaana ja vaikka rannoilla on kieltomerkit niin paljon siellä koiria kuitenkin on. Talo on nyt aika sillisalaattia, ei todellakaan mistään sisustuslehden sivuilta, mutta kun tässä ei miljonäärejä olla niin saa kelvat. Keittiöön ostin vähän tavaraa ja uuden ison sängyn,mutta muuten sain kaiken tarvittavan Loganin varastosta. ja kirjaimellisesti tyhjensi sen mun taloon. Mulla enemmän pyyhkeitä,mitä mulla on ikinä ollut. Tosin ei ole vielä pesukonetta niin odottavat pesua. Entinen vuokralainen jätti tosi "kauniit" sohvat, mutta uusilla päälysteillä ne on ihan ok. Pikkusen tulee ikävä Loganin esteettistä kotia:)

Ajoittain tulee koti-ikävä tai oikeastaan mun sosiaalista elämää. Täällä ei puhelin soi tai ainut joka soittaa tai viestittää on Logan. Mutta nyt on parempi,kun pojat ovat täällä. Ihmisethän täällä on tosi ystävällisiä ja pitänyt opetella small talk. Ihan mihin menet niin kysytään miten menee ja hyvää jatkoa tai hyvää yötä. Bussiin menet niin viereinen ihminen heti kysyy miten on päivä mennyt ja puhelee niitä näitä, sitten kun nouset niin toivottaa hyvää loppu päivää ja toivottavasti tulee mukava ilta. Mä oon vielä pikkusen ymmälläni. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen alan tottua ja uimaradallakin mennään toisin päin, tietysti..

Ruokakaupassa vielä en ihan löydä mitä haluan tai sitä ei täälä ole ja omaksi iloksi on tullut laihduttua jonkin verra. No leipä jäänyt kokonaan pois ja mitään maitotuotteita en voi syödä ja voin sanoa, että olen kokeillut. Ei täällä ole laktoosittomia tuotteita, vielä en ole apteekkiin mennyt ja katsomaan oiskos tabletaja niin vois ottaa.

Mutta näin täällä. Pikku hiljaa kotiutumaan päin. Viikonluppuna pientä irrottelua niin saa vähän nollattua. Olen ollut tosi väsynyt ja aluksi en tajunnut miksi, mutta kaikki informaatio englanniksi ja kaikki uutta niin mun pienet aivot menee varmaan ihan ylikierroksilla.Mutta nyt nauttimaan lämmöstä ja auringosta!!

Ensimmäinen viikko ja ensimmäinen koulupäivä takana

Reilu viikko vierähtänyt ja olen juossut paikasta toiseen. Nyt on puhelinnumero ja voin sanoa,että puhelut ovat huomattavasti kalliimmat kuin Suomessa eli täällä ei juoruta puhelimessa ja varsinkaan Suomeen, paitsi minulle ei maksa vastaanottaa puheluita Suomesta eli soittakaa vaan :) On avattu tili ja katsasteltu treenipaikkoja. Nekin suurimmaksi osaksi samanhintaisia kuin Suomessa ja yleensä pitää sitoutua ainankin vuodeksi.

Talo sitten varmistui, en saanut sitä mitä eniten halusin, rannan läheltä. Talo on nyt sitten hyvällä alueella St.Albans, aivan keskustan tuntumassa, pyörällä 10 minuuttia. Koulu ja toivottavasti työkin keskustassa. Piha on aikas pieni,mutta piha kuitenkin. Asunto on siisti, kokolattiamatot,kylppäri uusittu. Nyt vaan hankkimaan jääkaappi ja pesukone, nämä eivät kuuluneet asuntoon,mutta astianpesukone kylläkin..Verhot kuuluvat myös asuntoon. Pientä käden vääntöä oli vuokrasopimuksessa ja ensin menasin ihan kiltisti suostua,mutta onneksi Logan piti sellaisen palopuheen,että opin pelin säännöt. Ongelmahan täällä vähän on se,että asiat eivät ihan toimi kuin Suomessa. Käyt kiinteistövälittäjällä niin puhuvat ystävällisesti ja lupailevat asioita ja sitten ei hoideta mitään eikä varmastikkaan vastailla puheluihin, hyvin raivostuttavaa. Vuokraisäntäni on hyvin lipevä ja kuten Logan sanoin, että mitä muuta voi käytettyjen autojen kauppiaalta odottaa. Kehuu ulkonäköäni ja hymyä ja vaikuttaa hyvin auttavaiselta,mutta saa olla kyllä hyvin varpaillaan ja kiitokset jälleen kerran Loganille niin osasin vaatia ja kysyä oikeita asioita. Ja kerran vuokraisäntä sanoikin mulle, että selvästi sinulle on kerrottu kysyä tätä. Tein pienen pelin jälkeen 6 kuukauden sopimuksen, jos haluan, voin jatkaa tai sitten etsiä jotain muuta. Muuten jos haluaa lähteä ennen vuokrasopimuksen loputtua,joutuu itse etsimään uuden vuokralaisen ja tietysti vuokraisäntä ottaa 150 euron välityspalkkion uudelta vuokralaiselta. Tosin vuokraisäntä kirjoitti väärin vuokrasopimukseen päättymispäivän eli nyt on 5kk, en viitsinyt korjata.

Muuten elämä tällä viikolla ollut sellaista opetteluja ja varmaan tulee vähän aikaan olemaankin. Kaupassa käyntikin on ihan uudenlaista ja löytää sellaista mitä haluaa. No paljolti on tullut pihvejä syötyä:) Ja ensimmäinen maajäristyskin oli maanantaina. Makoilin sohvalla ja katsoin tv:tä kun alkoi kuulua kovaa ääntä, ihan tavarajuna menisi korvan juuresta ja sitten alkoi sohva menemään edestakaisin, tämä kesti sekunteja,mutta tuntui hurjalta. Oli kuulema 4 asteen järistys.Hyvin vähän täällä näkyy ison järistyksen jälkiä, keskustassa on muutamian tuhoituneita rakennuksia, mutta muualla en ole nähnyt mitään.

Pidettiin tyttöjen grilli- iltama suomalaisen Saijan kanssa, jonka yhteinen ystävämme tutustuttu facebokin kautta ja oli oiken mukavaa. Täältä on pikkusen matkaan tuohon keskustaan niin pyörähdettiin ihan vaan paikallisessa yhellä,mikä oli lähes tyhjä, tien toisella puolella oli hääjuhla,jossa oli kova meno, mutta meiltä puuttui vielä promillet siihen että oltaisiin vaan pokkana kävelty sisään..

Tänään sitten oli ensimmäinen koulupäivä. Luokassa oli noin kolmekymmentä meitä, joista puolet filippiiniläisiä ja sitten oli minä plus Uus-Seelantilaiset. Täällä,jos olet ollut yli 5 vuotta poissa alalta niin joutuu käymään tämän kurssin,jotta voi saada rekisteröinnin voimaan. Eli olin siis ainut,joka on työskennellyt edes lähivuosina. Suurimmalle osalle vuosia on kertynyt reilusti yli kymmenen. Tämä siis tarkoittaa, että aloitamme alusta,mikä minulle tarkoittaa helvetisti kärsivällisyyttä.Huomennä käydään läpi verensokerin mittaus, jihuu...No kertaus on opintojen äiti. Ja täytyy mun oikeesti vähän lukeakin,kun tuo Uuden-Seelannin terveydenhuollon laki ei ihan ole hallussa:) En vielä tiedä mihin menen harjoitteluun, mutta todellakin toivon sen olevan hyvä tai sitten olen vaan itsekäs ja ilmoitan koululle,että hoitakaa toinen harjoittelupaikka, maksoihan mä tästä reilusti yli 3000 euroa niin kai sillä jotain saa vaatia. Mutta voin sanoa,että jokaisen naama venähti,kun sanoin että olen ollut maassa vasta viikon. Ja pitää myös ostaa vaatteet harjoitteluun, eli mustat suorat huosut ja valkoinen lyhyt hihainen kauluspaita ja kengät, täällä ei millään sandaaleilla eikä lenkkareilla työskennellä. Mutta sitten kun työskentelee sairaalassa niin saat työvaatteet sieltä..sentään jotain..Suurella mielenkiinnolla odotan harjoittelua. Lupaan mennä nöyränä sinne, tosin en lupaa kauanko olen nöyrä..Ensin nämä kaksi viikkoa koulua ja sitten harjoitteluun. Odotin vähän,että ehkä ois voinut ollut jotain juhlimisen tynkään näin kun vuosien jälkeen pääsee taas kouluun,mutta enpä usko. Filippiiniläiset on aika omissaan ja muut ovat melkein kaikki yli 50 vuotiaita niin tuskin tässä nyt karaokea lähetään laulamaan ja ottamaan muutamat drinksut. But never know:)

New Zealand!!

No nyt vihdoin täällä. Mulla rehellisesti meni muutama päivä ennen kun mä edes tajusin, että oikeesti oon nyt täällä.Ja kaksi ekaa yötä en oikein nukkunut, jännitystä varmaan. Kohta 4 päivää ollut ja vieläkin uskomatonta,kun menee tuohon terassi ja katselee vuoria ja merta. Tällä hetkellä asustan Loganin luona, joka asuu kaupungin ulkopuolella,vuorilla. Kauhea jännitys oli lentokoneessa,mutta sitten se oli kuin oltais eilen nähty. Minäkin pikkusen panostin tuohon pukeutumiseen,mutta heti täällä verkkarit vaan jalkaan ja rentoutusta. Minut kyllä hemmoteltiin sinä iltana..

Nyt talonisäntä reissussa ja olen täällä itsekseen, tosin ennen lähtöä käytiin naapureita moikkaamassa. Eilisen päivän sitten ajellut pitkin ja poikin ja katsastellut taloja, ei kauheen hyviä kyllä ole.Tomtomista on tullut mun paras kaveri. Mä en kohta ihan oikeesti voi nirsoilla. Tänään katsastan yhden,joka  tähän mennessä ollut paras,ainankin kuvien perusteella. Toinen talo ois kanssa, missä ois tosi hyvä piha koirille, mutta talo turhan iso mulle, kolme makuuhuonetta,mutta siistin näköinen ja kauempana keskustasta. Ja ne perhanan kokolattiamatot, Loganilla puulattiat, tietysti:)

Pojat pääsevät ensi viikolla pois ja kuulema kaikki siellä hyvin, tosin kääntelevät päätä ihmeissään,kun yrittävät puhua niille suomea.Nyt terassille teelle ja illalla porealtaaseen tähtitaivaan alle, että vois ne asiat huonomminkin olla:)

Thaimaan loma alkaa olla lopussa..

Thaimaan on ollut kokemuksena mahtava. olen saanut uuden ja mahtavan harrastuksen eli sukelluksen. Saavuin 27.1 koh Samuille myöhään illalla ja seuraavana aamuna heti katamariinilla Koh Taolle. Täytyy sanoa, että laiva matka ei ollut heikko vatsaisille. Mä posottelin puolet matkasta unta ja kun heräsin niin lähes puolet oksentelivat. Koh Tao on aika turisti paikka tai olin ihan pahimpaan aikaan. Ensimmäisenä päivänä oli ihan rentouttava saareen tutustumispäivä ja seuraavasta aamusta lähti sukelluskurssit.

Ylläten taas löysin itseni hyvin mielenkiitoisesta ryhmästä, jopa kouluttaja sanoi kurssin päätteeksi ettei näin "persoonallista" ryhmää ole ollut aikaisemmin. Ryhmässä oli neljä naista. Minun lisäksi oli kanadalainen sairaanhoitaja Isabella, jonka kanssa vietin paljon aikaan, mutta ne kaksi muuta...No toinen lähes kuuskymppinen jenkki, jonka ensimmäinen kommetti oli kurssin alussa:"että pitääkö täällä osata uida vai???Ei kukaan minulle kertonut, että pitää osata uida, en tiedä osaanko" Siis kuka tulee sukeltamaan lähes uimataidottomana?? Että tästä lähettiin. No seuraava outo lintu oli norjalainen varmaan nelikymppinen taivaanrannan maalari, joka vaikutti siltä, että oli kamoissa koko ajan. Painotan sanaa hyvin taiteellinen. No ensimmäisen allastreenin pissatauolla hän katosi. No sitten noin 15 minuutin etsinnän jälkeen hän löytyi biitsiltä tanssimasta, ja ilman musiikkia.

Voitte vaan arvata kuinka mielenkiintoinen oli ensimmäinen sukellus. Norjalainen panikoi heti veteen päästyään, jenkki oli kysynyt satatuhatta samaa kysymystä ja aivan ihana koulutta Tina kärsivällisesti vastaili. Ensimmäinen lasku oli köyden avulla, me oltiin pinnalla 19 minuuttia, kun norjalainen ja jenkki eivät osanneet päättää haluavatko ne pinnan alle vai ei. Tässä vaiheessa alkoi mun kärsivällisyys vähän jo palaa ja meinasin sanoa, että menkää takaisin laivaa ja antakaan meidän sukeltaa. No me päästiin vihdoin veden alla ja olihan mulla siellä hauskaa. Jenkki potki lähes pysty asennossa ja norjalainen leijali..Pohjaan päästyään norjalainen alkoi rukoilla ja puristella hiekkaa käsissä. En nyt viitsi romaania kirjoittaa sukelluskokemuksista, mutta oli huvittavan raivostuttavaa välillä. Itsehän olin kuin kala vedessä:)Tunne mikä veden alla tulee on uskomaton ja jäin aivan kiinni siihen. Aivan toinen maailma avautuu siinä.

Sukelluspaikassa oli useita suomalaisia ja heti ensimmäisenä iltana menin suomalaisten kanssa syömään eli yksin ei tarvinnut olla jos ei hallunu. Päivät menivät sukelluskursseilla ja voin sanoa, että unta ei tarvinnut odottaa. UUsi vuosi otettin vastaan biitsillä muiden sukellusporukan kanssa. Täytyy sanoa, että oli hyvää porukkaa ja kaikki olivat ystävällisä. Vuoden ensimmäinen päivä oli sitten vapaa ja krapula hoidettiin upeassa yksityisellä biitsillä isabellan kanssa.

Jatkoin open water kurssin jälkeen advance kurssille ja onneksi jenkki ja norjalainen eivät olleet siellä. Oli yösukkellus, mikä oli aika jännä kokemus ja sitten syvät 30metriin sukellukset. Kahtena peräkkäisenä päivä oli ollut valashaita, mutta ei osunut minun päivään:(

Nyt olen Bangkokissa ja täällä on Lotan naapurit Jari ja Natu. Tänään ollut shoppailupäivä ja täydellinen hemmottelu. Jalkahieronta, pedikyyri, kasvohoito, ripset ja kulmat laitettu. Eli iskussa seuraavaan paikkaan. Hierronnat ja hoidot täällä niin halvat, että olen hemmotellut niillä itseäni hyvin usein.

"Pieni" jännitys nyt ilmassa, huomenna alkaa viimeiset lennot ja sitten määränpäässä. En tiedä miten sen viimeisen lennon pysyn istuimessa. uskomatonta, että lahes kahden vuoden "piina" on ohi ja maali häämöttää. Mielenkiinnolla odotan tulevaa:)