maanantai 31. tammikuuta 2011

Nyt on sitten harjoittelu korkattu..

Pitäisi trimmata Pyry,mutta miten sitä aina sitten keksii kaikkea muuta tekemistä. Pojat pikku hiljaa saaneet painoa ylös ja ehkä pikkusen lihaksiakin. Ehkä mä siirrän tuota trimausta,kun en halua nähdä lihaksitonta ja luuviulu Pyryä:) No onhan se Helmutkin tässä pikkusen hämmentänyt tätä elämään..Mullahan oli tosi mukava mun ikäinen mies naapurina, jolla on kolme kissaa. Ensi kertaa kun juttelin hänen kanssaan ilmoitin hänelle ettei pojat todellakaan tykkää kissoista, siis sen jälkeen kun hän ilmoitti kissojensa viihtyvän mun pihalla. No ei siitä sitten mennyt,kun viisi päivää niin valitettavasti Helmut pääsi yhden kissaan kimppuun. En siis vieläkään tiedä miten sai portin auki ja Logan ihmetti aivan samaa. Kissa oli yön yli sairaalassa, kuulema aika pahat jäljet jätti ja kylkiluut murtuneet. Mä nyt pikkuisen ihmettelen asiaa, kun siinä vaiheessa, kun kuulin Helmutin äänen niin se oli pihan edessä ja kissa oli sen miehen sylissä ja musta se näytti olevan ihan kunnossa eikä mitään verta näkynyt missään. Vielä enemmän ihmettelen miten Helmut sen kylkiluut on murtanut. No oli miten oli, nyt tuskin enää tulee kutsuja bileisiin ja odottelen laskua...

Harjoittelua takana kaksi päivää ja täytyy myöntää, kun menin osastolle niin ihan kun ois mennyt 20 vuotta taakse päin. Kokolattiamatot sairaalaankäytävillä, että aloitetaan siitä:) Hygienia puoli on muuten pikkuisen retuperällä. Korujahan ei saa olla, mutta vihkisormus saa olla ja Maorien vihreä kivi kaulakoru?? Kysyin, mikä ero siinä nyt on,että mikä sormus sitä nyt on, jos saa sellaisen laittaa. Kuulema saa näyttää, että on naimisissa. Hoitajan, kenen kanssa olen nämä kaksi päivää ollut, pesee potilaat paljain käsin. Ja ei ne hirveästi käsiä desinfioi. Potilaat kävelevät paljain jaloin pitkin osastoa. No nyt kun parrattu pikkuisen niin kyllä löytyy hyvääkin. Lain mukaan hoitajalla ei saa olla viittä potilasta enempää. Osastolla on virka-aikana kokopäiväisesti, fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä ja toimintaterapeutti. Kotiutuksessa tuo tiimi hoitaa oikeastaan kokonaa asian ja tarkistaa taustat ja hoitaa lisäavut kotiin. Jos on potilaita, jotka voivat tippua sängystä, huoneessa on koko ajan sairaala-apulainen, joka myöskin hoitaa potilaiden perustarpeita. Uudessa-Seelannissa ei lain mukaan saa nostaa sängyn laitoja. Jos laitoja pitää nostaa, siihen pitää olla kirjallinen lääkärin hyväksyntä. Voitte vaan kuvitella, ettei täällä TODELLAKAAN saa sitoa potilaita, koskee psykiatriaakin. Eli jos pikkusen harhaisia ja karkailevia potilaita niin huoneessa on koko ajan hoitaja ja potilailla vihreät rannekkeet. Aivan hirveästi kaiken maailman lomakkeita ja potilaiden paperit on tuhatsivuisia ja mitään selkeää tolkkua niissä ei ole. Lääkärin kierrolla ei olla mukana. Tänään sitten kysyin ohjaajalta, että mitä tuo lääkärin merkintä tarkoittaa, vastaus oli en tiedä, kysy lääkäriltä..Organisoinnissa olisi pikkusen tekemistä. Mutta on ollut ihan mielenkiintoista ja voipi olla,että pidän osastolle oppitunnin hygieniasta. Tutorin ehdotti,kun kauhistelin näiden tapoja. Huvittavaa siinä on se, että minut on kyllä testattu kaikista mahdollista taudeista ja otettu vasta-ainekokeita, mutta perus hygienia on sitten ihan perseestä..

Huomenna aloitan ohjaajani kanssa, jonka tänään näin ihan vilaukselta. Vaikutti mukavalta ja mun ikäiseltä tai nuorempi. Mutta nyt trimmaamaan Pyryä!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti